Ohi on! Eilen oli viimeinen heprean tunti. Oikeasti on vielä yksi ensi maanantaina, mutta ei päästä enää sille. Joten nämä opinnot ovat meidän osaltamme toistaiseksi ohi. Surku.
On ollut todella mielenkiintoista käydä Pouken Mikan tunneilla ja yrittää oppiakin jotain. Se kieli todellakin on täyttä hepreaa! Ei riitä se, että opetellaan uudet kirjaimet - ne ovat helppoja. Mutta sanojen ulkonäkö pitää oppia, melkein kuin olisivat kuvia, kun vokaaleja ei ole käytössä. Entäs sitten suvut. Miltei kaikilla sanoilla on maskuliinit ja feminiinit. Ei pelkästään subtanstiiveilla, vaan myös verbeillä ja adjektiiveilla. Apua!
Olisi hienoa osata tuollainen kieli. Mutta talven aikana päästiin vasta alkuun. Ani lomed ivrit. Vai olikos tuossakin tuo verbi väärässä muodossa? Niin kauheaa on se =O
Toivonpa, että tämä voisi jatkua. Kahdestaan Jaakon kanssa kyllä kerrataan, mutta tokko opitaan mitään uutta. On kiva katsoa jotain hepreankielistä ohjelmaa, kun ymmärtää sanan sieltä toisen täältä. Molemmat tuijotellaan Teemalta tulevaa Sodan vangit -sarjaa siinä mielessä =)
Jatkuu, miten jatkuu. Se nähdään. Mutta mielenkiintoista on ollut!
Tämä on se päivä, jolloin Pyhäjoki tulvi ja kokosi jääpatoja siltojen pieliin. Kosken kohina kuuluu meille kotiin asti! Vettä tulee taivaalta lisää, joten eiköhän tuo näytelmä vielä hetken aikaa jatku.
Minulla on ikävä kävelylenkkejä! Ne ovat nyt taakse jäänyttä elämää, koska kävelyni on nykyään huonoa. Joudun käyttämään apuna ortopedisia jalkineita ja pitemmillä matkoilla kyynärsauvoja. Mutta kuljen silti omin jaloin! Siitä olen ikionnellinen!
Yhdeksän kuukautta kuljin pyörätuolin kanssa. Kynnys mennä ihmisten ilmoille oli korkea. Ajattelin, että ihmiset näkevät vain pyörätuolin, eivätkä minua. Näin kävi onneksi vain kerran. Kalajoen K-marketin lihatiskillä miesmyyjä katsoi Jaakkoa ja puhui tälle, vaikka minä tein ostoksia. Tuntui todella turhauttavalta. Kyllä hänenkin oli sitten pakko minut huomata, kun Jaakolta ei saanut vastauksia. Mitenkähän usein tämä on totta niille, jotka joutuvat aina istumaan pyörätuolissa?
Usko Jumalaan on kantanut minua ja antanut toivoa huonoinakin hetkinä. Se on ollut perheen ja ystävien ohella valtava voimanlähde. Ja on yhä. Uskon yhä ihmeeseen!
Tänään satoi vettä. Se sulattaa lumen. Ja vihdoin pääsevät kukat kurottamaan koti aurinkoa =D
Siitä se kevät alkaa.
Olen kävellyt! Ensimmäisen kerran yhdeksään kuukauteen! Hapuillen, mutta omin jaloin =D
Hyvästi pyörätuoli - toivottavasti ainiaaksi!
Nyt on kevättä rinnassa autollakin! Huollossa on käyty ja vaihdettu vipstaakeja sinne sun tänne yli kolmellasadalla eurolla. Asfalttitiet ovat sulat ja kuivat, joten laitetaan kesärenkaat alle. Kun vielä pestään talven pölyt pois, niin avot - kesä saa tulla!
Tosi upeita aurinkoisia päiviä ollut jo pitkään! Aurinko lämmittää mukavasti ja hissun kissun sulattelee lumia. Öisin on silti kylmää. Aamullakin oli pakkasta vielä -14 astetta. Kestää se lumien sulaminen näillä keleillä. Eivät ole vielä uskaltaneet kesänopeusrajoituksia laittaa, vaikka viikko sitten alkoi kesäaika ja silloin suunnittelivat ne vaihtavansa. Kun on vielä niitä lumisateitakin luvattu. Huomennakin pitäisi tulla lisää lunta. Saa nähdä. Kesärenkaat olisi kyllä hyvä vaihtaa. Isot tiet ovat jo sulina ja on hölmöä kuluttaa renkaita ja nastoilla tienpintaa. Se noista säätiedoista.
Eilen oli kullanmurun synttäri. Käytiin sen kunniaksi lounaalla Pattijoen ABC:llä =)
Tänään on Vilin nimppari. Kotona vaan juhlitaan. Tuli sentään Örmyltä tekstarionnittelut.
Olen taan liittynyt facebookiin. Vuoden olin välillä poissa, kun rasitti se systeemi. Olen nyt valinnut ystäviä karsien, vain sellaiset, joiden kanssa haluan oikeasti vaihtaa kuulumisia. Muutkin tekevät ilmeisesti samoin, kun en ole kaikkiin ystäväpyyntöihini saanut vastausta. On noita silti kertynyt jo satakunta. Kaikki tärkeimmät eivät edes ole siellä.
Mistä tulikin mieleeni, että kaksi ystävistäni täyttää kohtapuoliin pyöreitä vuosia. Tarja 50 ja Seija 60. Seijan ja miehensä kanssa aiomme nautiskella herkullisesta ateriasta ja mukavasta yhdessäolosta Fransmannissa, kun Turussa vierailemme. Hän onkin pitkäaikainen ystäväni, yli 40 vuotta jo. Etäisyys ei nykyaikana ole enää edes hidaste. Kännykät ja sähköpostit toimivat, ja nähdessä voi aina jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin. Olen kiitollinen sekä vanhoista että uusista ystävistä.
Olemme kullanmurun kanssa aloittamassa uutta blogia, jossa käsitellään tapahtumia ja asioita, jotka mielestämme ansaitsevat huomiota. Se löytyy osoitteesta http://asiantynkaa.blogspot.fi/.
Saa nähdä, kertyykö sinne juttua ja miten =)
Katsottiin telkkarista elokuva, joka kertoi kahden syöpäsairaan miehen loppuelämästä. Toinen oli rikas valkoinen (Cole), toinen köyhempi mustaihoinen (Carter). Miehet kohtasivat sairaalassa, viettivät pitkän ajan vierekkäisissä vuoteissa saaden hoitoa. Mutta lopputulos oli kummallekin sama: muutama kuukausi elinaikaa.
Miehet tekivät listan siitä, mitä haluaisivat ennen kuolemaansa kokea. Koska Cole oli yksinäinen ja rikas, matka maailmalle ei tuottanut hänelle ongelmia. Carterilla oli perhe, joka ei ilahtunut matkasuunnitelmista. Miehet kuitenkin lähtivät reissuun. Hyppäsivät laskuvarjolla, ajoivat ralliautolla, kiipesivät pyramidille, seikkailivat Kiinan muurilla... Mount Everestille he eivät päässeet huonojen ilmojen takia.
Kotiin päästessään Carter kohta menehtyi. Cole piti hänen hautajaisissaan lämpimän puheen. Ja teki vihdoin sovinnon tyttärensä kanssa.
Elokuva loppui siihen miten mies kiipesi vuorelle viemään Colen tuhkauurnaa. Siellä löytyi jo Carterin uurna ja niiden väliin mies (Colen sihteeri) laittoi miesten yhdessä tekemän tavoitelistan. Viimeinenkin kohta oli nyt viivattu: kokea vuorella majesteetillinen hetki.
Puhutteleva elokuva, vaikka ei sitä osaa näin kertoakaan. Katsoa kannattaa. Ja kannatti.
Raamatun mukaan toisena pääsiäispäivänä, maanantaina, Jeesus ilmestyi häntä seuranneille naisille ja opetuslapsille, vakuuttaen heidät siitä, että hän oli noussut kuolleista ja on jatkuvasti läsnä.
Tuli eräs ja voitti tuonelan, ja mursi salvat sen.
Valo kirkasti kuilut kuoleman, valo ylimaallinen.
Soi pääsiäisriemua piiri maan ja taivas päällä pään.
Eräs kuoleman vangit saatossaan vie valoon, elämään!
