JOULUA ODOTELLESSA

Tänä jouluna päätän,
että minun on hyvä olla.
Kiedon lahjaksi lämmintä joulumieltä
ja kuusen tuoksua, kynttilän valoa.
Annan aikaa läheisille.
Lähetän lämpimiä ajatuksia ystäville.
Annan joulun tulla ihan sydämeen asti.

ISÄNKAIPUUTA

Isänpäivä.
Jostain kaukaa kumpuaa ikävä, kaipaus. Ihan yllättäen.

Luin facebookissa yhden ystäväni muistoja omasta isästään. Se sisälsi ajeluttamista  pyörän tarakalla, valvomista sairaan lapsen sängyn vierellä, tarinoiden lukemista, lauluja,  iltarukouksia...

Minäkin olisin halunnut sellaisen isän. Sellaisen, joka olisi rakastanut, tukenut, ollut läsnä.

Minun isäni ei ollut sellainen. Ei myöskään isäpuoleni. Lapsuuteeni kuuluivat rakkauden sijaan pelko ja väkivalta. 

Siskontyttö jakoi omalla fb-sivullaan kirkon isänpäivätekstin. Siinä pieni tyttö eksyy metsään ja on peloissaan, kunnes kuulee isän huhuilun ja sitten tämä löytää hänet. "Siellä pimeässä metsässä, isän sylissä, ymmärsin ensimmäisen kerran, että rakkaus karkottaa pelon."

Minulle metsä sen sijaan oli turvapaikka. Aivan lähellä kotiamme oli iso metsä, jonne saatoin mennä kuljeksimaan pitkiksikin ajoiksi, olemaan turvassa, kunnes äiti tuli etsimään ja kotiin saattoi palata. Metsä ei pelota. "Isä" pelottaa.

En osaa edes kuvitella, millaista olisi ollut omistaa rakastava ja huolehtiva isä. Yhdellä serkuistani sellainen oli. Hänelle olin joskus kateellinen.  

Mutta meillä oli ihana äiti! Hän suojeli meitä kuin leijona poikasiaan. Hän kuljetti pyörän tarakalla, luki kirjoja, lauloi usein, rukoili puolestamme. Hänestä olen ikuisesti kiitollinen. Kun viimeisen kerran näimme, hän sanoi minulle: "Hyvää kotimatkaa!" Nyt äiti on jo itse kotona ja olen hänestä ja hänelle kiitollinen kaikkina päivinä, myös isänpäivänä 💕

IHANIA UUTISIA!

Kasper ja Karoliina menivät tänään kihloihin.
Jo oli aikakin. Kesähäitä tässä aletaan odottelemaan <3 <3