Tarinahan on osin tuttu Raamatusta, mutta tämä kirja päättyi siihen, mistä Raamatun kertomus alkaa.
Kirja kertoo teini-ikäisen tytön ja nuoren puusepän tarinaa. He olivat tavallisia ihmisiä, joille tapahtui ihme: Jumala valitsi heidät maallisiksi vanhemmiksi omalle Pojalleen. Heille uskotun suunnattoman vastuun lisäksi he joutuivat kohtaamaan monia ristiriitoja, arvostelua ja vastustusta.
Kirjaa lukiessa eteen tulee paljon asioita, joita ei ole ennen tullut ajatelleeksi. Maria ja Joosef elivät yli 2000 vuotta sitten täysin erilaisessa ympäristössä kuin me nykyään. Jos ajattelee elämäämme vaikka vain satakin vuotta taaksepäin, heidän tarinansa olisi ollut melkoinen uutispommi ja herättänyt uteliaisuuden, naurun ja epäilyn lisäksi kauhua, kenties johtanut kuolemaankin.
Kirjassa on hyvin kuvattu Marian vanhempien epäusko tämän kerrottua odottavansa lasta. Jumalan Poikaa vielä kaiken lisäksi. Juuri kihlautuneen nuorikon luultiin tehneen aviorikoksen, jonka seurauksena olisi kivityskuolema. Myös tuoreen sulhasen oli vaikea uskoa Mariaa.
Maria saa tukea tädiltään Elisabetilta, joka on kokemassa äitiyden vanhoilla päivillään. Koska Jumala on puhunut hänellekin, hän uskoo heti Mariaa ja auttaa tätä. Kunnes Maria palaa kotikyläänsä kaiken kummastelun ja kuiskuttelun keskelle. Jumala kuitenkin puhuu Joosefille ja tämä hyväksyy tilanteen. Myöhemmin muutkin läheiset uskovat, että Jumala on tämän aikaansaanut.
Messiasta odotetaan, siitä kertovat ennusmerkitkin. Mutta olisiko Marian lapsi tuo kauan odotettu Messias, juutalaisten pelastaja, sitä harva uskoi.
Myöhemmin nuoripari lähti Betlehemiin verolle pantavaksi ja sen jälkeen kertomus kulkeekin jo tuttua latuaan.
Yllättäviä ajatuksia kirja herätti. Noiden ihmisten jokapäiväistä elämää ja eteen tulleita tilanteita ei tule ajatelleeksi. Monipolvinen rakkauskertomus tosiaan.
