Sukumme nuorimmainen on nyt nimetty mies. Jasu Johannes. Kauniit nimet kauniilla pojalla <3
Ristiäisiä juhlittiin Niemenkulman majatalossa. Entinen kaunis koulu on remontoitu majataloksi. Asuntoja vain yksi, mutta juhlasali iso ja siisti. Ja omin voimin kauniiksi koristeltu. Pöydillä valkoisia kukkia vihreine rönsyineen ja sinisine helmineen. Samaa sinistä löytyi myös kakun päällä olleessa sydämessä ja ruusuissa, vauvan kastemekon silkkinauhassa sekä isän, isoisien ja mieskummien kravateissa. Tyylikästä.
Pappi oli ponteva nainen. Ei mitään lipereitä eikä kaapuja. Eikä kovin pappimaista käytöstäkään. Mutta ihan sopiva tähän juhlaan. Kummeina oli kaksi pariskuntaa, sisko miehineen sekä vauvan äidin että isän puolelta. Pontevasti miehet lukivat papin antamat tekstit, samoin mummo. Laulettiin kauniita lauluja, sanottiin kauniita sanoja, lopuksi lapsi siuinattiin kaikkien läheisten taholta. Niin kaunista ja herkkää.
Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen.
Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen.
Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on.
Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.
Jumala meitä kutsuu nyt suojaan turvaisaan.
Jumala meitä kutsuu ja kantaa voimallaan.
Milloinkaan ei Hän hylkää, lastensa kanssa hän on.
Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.
Jasu on kaunis ja ponteva poika. Hänellä on vielä koko elämä edessä. Ties mitä se tuo tullessaan. Toivotamme sydämestämme onnea ja myös jaksamista koko perheelle. Ja kaikille läheisille.
Tänään oli se päivä, jolloin kokoonnuimme ensimmäisen kerran lähetysompeluseuran merkeissä. Tarkoitus oli pitää sellainen vanhanaikainen tapahtuma, jossa naiset tekivät käsitöitä ja miehet puhuivat, lukivat Raamattua ja kaikki sitten laulettiin. Ja välillä juotiin kahvia.
No, onnistuihan se melkein. Raamatunlukua ei vielä ollut, mutta ajattelin aloittaa sen ensi kerralla vaikka itse. Psalmeista voisi alkaa. Eihän Raamattu ole meiltä kielletty, vaikkei seurakunnan työntekijöitä mukana olisikaan. Sitä paitsi nyt oli entinen kirkkoherra, lähetystyön johtokunnan puheenjohtaja ja pari jäsentä.
Monenlaisia suunnitelmia lenteli ilmassa. Suunniteltiin jo ensi vuoden arpajaisiin palkintoja. Onko se ryijy, seinävaate vai mikä? Saa nähdä, mitä tästä vielä kehittyykään. Nyt ensin kohteena ovat joulumyyjäiset. Sinne kutovat kaikki jotain. Lankoja riittää ja ideoita. Kyllä tallaisella porukalla jälkeäkin syntyy.
Juttua riitti käenpoikasesta alkaen. Pari tuntia hupeni niin nopeasti, ettei olisi huomattu lopettaakaan.
Jatkossa kokoonnutaan joka toinen maanantai. Paitse seuraava kerta on vasta kolmen viikon päästä, että Jaakkokin pääsee mukaan.
Vielä mahtuu mukaan niin naisia kuin miehiäkin. Toivottavasti osanottajia riittää, että saadaan tuotosta aikaiseksi =)
P.S. Kuvat illasta löytyvät kutojat-blogista.
