Kirjastossa oli pitkä jono kyseiselle kirjalle. Laina-aika vain kaksi viikkoa. Ja moni oli sen jo ehtinyt lukea. Yhtään mielipidettä en kirjasta silti ollut saanut. Ihmiset vain totesivat lukeneensa sen
Saimme kirjan lainaksi yhtenä perjantaina. Lauantaina puolilta päivin Jaakko oli sen jo lukenut. Vaikka "se tuntui semmoisesta sepustukselta, etten minä sitä lue, mutta luin kuitenkin kokonaan." Minä sen sijaan en lukenut. Alussa en meinannut millään päästä vauhtiin, mutta ajattelin sen myöhemmin paranevan.
Tarina oli kuitenkin laahaava ja sekava. Välillä kertojana oli perheen äiti, välillä isä. Välillä käsiteltiin vanhoja asioita, lapsuutta tai tapaamisen aikoja. Koko kirja tuntui niin ahdistavalta. Siinä vaiheessa, kun perheen äiti toivoi, ettei heti tulisi taas raskaaksi, mutta saikin tietää odottavansa kaksosia, ja ahdistui, minäkin ahdistuin ja lopetin lukemisen.
Tämä pariskunta tuntui hieman modernimmalta ja olin huomaavinani pientä kapinahenkeä. Vähäistä irtiottoakin oli, mutta järjestelmä piti kiinni omistaan. Äiti joutui ahdistuksensa takia sairaalaan. Isä yritti herättää keskustelua netissä, mutta sai heti uhkailuja osakseen.
Mielestäni on kauheaa, kun uskonnon varjolla kahlitaan ihmisiä, oli kyseessä sitten mikä uskonto tahansa. Paavali sanoo, että "vapauteen Kristus vapautti meidät, älkäämme siis eläkö orjuudessa".
Tämä kirja siis jäi kesken kaikesta hehkuttelusta huolimatta. Aiheesta olisi voinut saada mielenkiintoisenkin kirjan. Tai ehkä tämä ei vaan ollut oikea tapa käsitellä sitä.
