MIELIPAHAA

Kullanmuru lähti katsomaan metsäkonenäytöstä.  "Nuoren metsän hoito kokopuupaalainmenetelmällä"  Jepulis. Mielenkiintoista varmaan =)

Esitys on meiltä muutaman kilometrin päässä ja kestää muutaman tunnin. Tarjolla on kahvia ja makkaraa. Miehiä metsässä, nautiskelevat varmaan nyt kun aurinkokin pilkistää pilvien raosta.

Jaakon veljen oli tarkoitus mennä mukaan. Olivat sopineet, että tulee meille ja jatkavat Jaakon autolla eteenpäin. Maassa kun on vähän lunta ja Jaakolla vielä talvirenkaat.  No, puoli tuntia ennen aiottua lähtöä veli soitti, että hänelle oli tullut naapurin mies kylään ja hän myöhästyy vähän. Kun hän oli myöhästynyt jo enemmän, Jaakko soitteli perään. Veli sanoi, että hänellä vielä menee, kun on niin jutut kesken. Jaakko sitten sanoi, että hän lähtee jo yksin. Ja lähti. Ressukka.

Minua on aina häirinnyt tuo, kun meidän kanssamme jotain sovitaan, niin olemme silti toissijaisia tai peräti kolmannella tilalla tapahtumien suhteen. Miksei veli voinut muka sanoa sille naapurin ukolle, että hänen pitää silloin ja silloin lähteä, kun on velipojan kanssa sovittu meno. Ei, kun jotain  muuta tulee, niin mitäpä niistä meidän kanssa sovituista. Tuolla naapurin ukolla tuskin oli mitään niin tärkeää, että sitä ei olisi voinut siirtää toiseen kertaan ja pitää aiemmin sovitusta kiinni.

Sama se on minun kanssani ollut aina. Jos vaan jotain muuta tulee, niin minun kanssani sovittu peruutetaan. Vaikka sille uudelle kysyjälle voisi sanoa, että muuta on jo sovittu, sori.
Kaikkein pahinta on se, kun joku kysyttäessä sanoo: "...jos ei mulle tule jotain muuta." Sitä ollaan niin kuin hätävara. Voin tulla, ellei yhtään mitään muuta ilmaannu. Mitä tahansa. Jotain. Ettei vaan tarvitsisi tätä lupausta pitää ja voisi muuta tehdä. Ikään kuin meidän menolla ei olisi mitään arvoa/merkitystä.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin :(