eli onko Jumalalla huumorintajua.
Tämä kysymys nousi mieleeni, kun lauantain aiheena kirjassa Aamiainen Jumalan kanssa oli Pyhä nauru. Jutussa annettiin ymmärtää, että kyllä Raamatussakin löytyy huumoria, vaikka se Jumalan Sana onkin. Esimerkkinä tarina kamelista, jonka on helpompi päästä neulansilmän läpi kuin rikkaan Jumalan valtakuntaan. Toinen esimerkki oli kertomus herra ja rouva korpista eli linnuista, joista Jumala pitää huolen.
"Minkähän Raamatun käännöksen mukaan noi paikat on? Meillä ei ole herra ja rouva korppia, eikä kamelikaan puserru neulansilmän läpi. En ymmärrä noissa kohdissa olevaa huumoria, munsta ne on tosi vakavasti otettavia kohtia molemmat :O"
Tuollaisen palautteen sain. Itse näen silmissäni, miten kameli kurkistaa toisella silmällään nähdäkseen neulansilmän läpi, haistelee kuonollaan ja sitten yrittää kavionsa työntää sinne :D. Hauska mielikuva, eikä yhtään syntinen tai rienaava. Ja onhan linnuilla perheet. On isälintu, äitilintu ja poikaset. Jos korppipariskuntaa sanoo herra ja rouva korpiksi, liekö sekään syntiä?
Kyselin asiaa myös uskovalta ystävältäni ja papilta. Tällaiset vastaukset sain:
"No, kyllä sä tiedät, että on. Raamatussa monessa kohtaa."
Varsinaisen kommenttia tukevan tarinan hän pyysi myöhemmin poistamaan. Ilmeisesti huumorintaju ei riittänytkään sinne asti...
"En ole aamiaistekstiä lukenut, mutta kyllä Jeesus käytti vertauksissaan, kuten tuossa neulajutussa, liioittelua ja muitakin huumorin keinoja. Mikään inhimillinen ei ollut Jeesukselle vierasta ja iloitsemaanhan meitä käsketäänkin.
Mitä tulee Jumalan huumorintajuisuuteen, niin ajattelen, että ehkä tällaisten inhimillisten tunteiden sijoittaminen Jumalalle jää aina vähän ontumaan, varsinkin huumorin osalta, kun se on pitkälti makuasia. Ehkä sanoisin vaan, että huumori ei ole Jumalalle vierasta."
Lopuksi laitan kommentin, joka kertoo asiasta paljon: "Eikö meidät ole Jumalan kuvaksi luotu ja Hän on meihin huumorintajun luonut. Toisille tietysti enemmän kuin toisille."
Niinpä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti