Viimeistä viedään!

Siis tämän vuoden viimeistä päivää. Kauhean vuoden. Mutta onneksi nopeasti kuluneen vuoden.
Ihanaa omistaa sukulaisia ja ystäviä, joiden kanssa kokea ja päästä pahimmankin yli, mutta myös jakaa ihania hetkiä. Kiitos kaikille! Oikein hyvää uutta vuotta!

Ystävän joulukukka

Kullanmuru

Taas joulu on laaksoissa pohjolan maan

Jouluaatto.  Masu täynnä herkullista jouluruokaa, ystäviltä saatuja lahjoja, hyviä kirjoja ja lehtiä, lunta maassa ja puissa, tunnelmallista musiikkia ja kissan hyrinät. On joulu.

Ensimmäinen joulu ilman äitiä. Surullista kaipausta tuntien muistelen menneitä jouluja. Äiti on aina ollut suuri osa kaikkia jouluja, oli läsnä tai ei. Olen muistellut retkiä kuusimetsään, matkoja joulukirkkoon, aattoillan lahjavyöryjä, herkullisia joulupöytiä, lauluja, yhteisiä hetkiä. Ne kaikki ovat menneitä. Meidän jäljelle jääneiden pitää nyt rakentaa omat joulumuistomme.

Olen aina unelmoinut vanhanaikaisista, isoista perhejouluista. Sellaisista, joissa suku ja ystävät kokoontuvat yhteen, lauletaan ja leikitään yhdessä, luetaan jouluevankeliumi, tehdään tunnelmallisia rekiretkiä... Unelmiksi ne jäävätkin. Ikä lisääntyy, joulut vähenevät. Tulevat joulut saattavat olla vieläkin yksinäisempiä. Onneksi on tuo kultapupu ja kisumisu <3 <3

Ja onneksi on ihania ystäviä. Tämän syksyn olen ollut toisten varassa. Kullanmuruni on minusta huolehtinut, iso kiitoshalaus hänelle! Todella kiitollinen olen myös Marja-ystävästäni, joka omien kiireidensä ja huoliensa keskellä on aina muistanut kysyä kuulumisiani, tuonut kirjoja, lehtiä, kukkia, ja viimeksi tänään imelletyn perunalaatikon. Kiitän Taivaan Isää kullanmurustani, Marjasta, Seija-siskosta, Teijo-veljestä, Seija-ystävästä,  ja muista rakkaistani!

Maailmanloppua ei vielä tullutkaan!

"Hurjat huhut maailmanlopusta kiirivät netissä" otsikoi Kaleva tämän päivän lehdessä.  Mayakalenterin pitkä ajanlaskujakso päättyi eilen. Monet olivat tulkinneet sen tarkoittavan maailman loppumista. Jotkut hehkuttivat sitä melkein tosissaan. Porukoita kokoontui erilaisiin otollisiin paikkoihin, kuten muinaisiin mayakaupunkeihin ja Stonehengen kivipaaseille.

Vuosi sitten media vouhotti tästä enemmän kuin nyt. Mitään vuosituhannen vaihteen tapaista ei kuitenkaan tapahtunut. Silloin tuntui maailma olevan kaatumassa tietokoneiden toimimattomuuteen. Silloinkaan ei tapahtunut mitään.

"Kyllä, olemme elossa!" Australian matkailuvirastosta tiedotettiin vuorokauden vaihtuessa. Hölmöä sekin. Niinkuin se maailmanloppu olisi tullut aikavyöhykkeittäin =O  Sitä mukaa, kun aurinko valaisee maapalloa, se tuhoutuisi.  Joku mies on varmaan keksinyt tuon teorian, niin hölmö se on!

Hyvä, että ei tarvitse miettiä tuollaisia asioita. Maailma ei lopu ennen kuin Jeesus on hakenut omansa pois.  Emme häviä atomeiksi äärettömyyksiin, vaan muutamme kotiin. Maailma kestää niin kauan kuin Jumala on se säätänyt, riippumatta siitä, miten hölmöjä me ihmiset olemme.  Levollisin mielin voimme siis odottaa auringon nousemista ja siirtymistä aikavyöhykkeeltä toiselle.  Tämä päivä meillä vielä on =D

Joulun lähestyessä

Joulu saapuu Lintukivelle, kuten tietysti muuallekin. Enää neljä yötä ja sitten saapuu pukki. Eniten kai joulua odotan minä, joskin pupuseni ja kissimissikin siitä nauttinevat yhtä paljon. Minulle vain on jäänyt lapsuudesta saakka sellainen joulunodotus päälle.

Ulkona on ihan mukavasti lunta. Välillä sitä tulee lisääkin muutamia hiutaleita. Ei mitään suuria myräköitä ole tänne saatu, Etelässä onkin ollut ihan toisenlainen alkutalvi. Marraskuussa vielä pelkäsimme, että tulee musta joulu, kun ensilumikin tuli niin myöhään ja kovin vaatimattomana.

Viime kesänä moni kasvi oli kovin vaatimaton. Sireenissäkään ei ollut yhden yhtäkään kukkaa. Ajattelin jo saksia koko puskan pesään. Mutta muistin sitten viime talven, joka lienee syynä moiseen. Silloin oli myös pitkä syksy ja sireeni muiden muassa teki nuppuja, ressukka. Sitten kesken uuden kevään tulikin oikea talvi lumineen ja pakkasineen. Kasviparka meni aivan sekaisin. Pelkäsin saman toistuvan, mutta onneksi ei ehtinyt.

Nyt elämme oikeaa talvea. Mittari näyttää 16,8 astetta. Sisällä lämpöä, ulkona pakkasta. Loppuviikoksi on luvattu jopa 30. Toivottavasti sentään ei. Sellaisia pakkasia kukaan kestä!

Huomenna pitää vielä käydä Kalajoella katsastamassa joulunami-valikoimat. Suuri osa joulun ruokatarvikkeista on vielä hankkimatta. Pitänee miettiä ostoslista tarkkaan, ettei tarvitse enää aattona käydä kaupassa. Minusta on todella hyvä tapa se, että kaupat suljetaan, kun joulurauha on julistettu. Pitäähän sitä joulu olla kauppiaillakin.

Nuorena oltiin kerran siskoni kanssa kaupungilla, kun kaupat kahdeltatoista sulkivat. Käveltiin kaupungilta asunnolleni ja matkalla nähtiin vielä yksi pieni kemikalio avoinna. Ajattelimme ostaa veljentytölle vielä jotain lahjaksi ja menimme sisään. Voi niitä myrkyllisiä silmäyksiä, joita saimme tiskin takana olevilta naisilta. Me vain lunkisti katselimme tavaroita ja ostimme vaaleanpunaiser helmet. Naiset palvelivat meitä kohteliaasti, kun kerran kaupan ovi ollut auki. Siihen aikaan palvelu oli hyvää. Heille ei kai tullut mieleenkään ajaa meitä tiehemme. Ja me nuoruuden rohkeudella emme vinkeistä välittäneet.

Nyt vietämme rauhallisen joulun. Syksyn kutomisurakasta aion toipua koskemattakaan puikkoihin. Olen varannut paljon kirjoja ja huomenna ostan lehtiä. Ja sitten nautin. Merkeistä olen ollut huomaavinani, että pupusella on saman suuntaisia suunnitelmia. Vili sitten hoitelee sen nukkumapuolen,