Joulu saapuu Lintukivelle, kuten tietysti muuallekin. Enää neljä yötä ja sitten saapuu pukki. Eniten kai joulua odotan minä, joskin pupuseni ja kissimissikin siitä nauttinevat yhtä paljon. Minulle vain on jäänyt lapsuudesta saakka sellainen joulunodotus päälle.
Ulkona on ihan mukavasti lunta. Välillä sitä tulee lisääkin muutamia hiutaleita. Ei mitään suuria myräköitä ole tänne saatu, Etelässä onkin ollut ihan toisenlainen alkutalvi. Marraskuussa vielä pelkäsimme, että tulee musta joulu, kun ensilumikin tuli niin myöhään ja kovin vaatimattomana.
Viime kesänä moni kasvi oli kovin vaatimaton. Sireenissäkään ei ollut yhden yhtäkään kukkaa. Ajattelin jo saksia koko puskan pesään. Mutta muistin sitten viime talven, joka lienee syynä moiseen. Silloin oli myös pitkä syksy ja sireeni muiden muassa teki nuppuja, ressukka. Sitten kesken uuden kevään tulikin oikea talvi lumineen ja pakkasineen. Kasviparka meni aivan sekaisin. Pelkäsin saman toistuvan, mutta onneksi ei ehtinyt.
Nyt elämme oikeaa talvea. Mittari näyttää 16,8 astetta. Sisällä lämpöä, ulkona pakkasta. Loppuviikoksi on luvattu jopa 30. Toivottavasti sentään ei. Sellaisia pakkasia kukaan kestä!
Huomenna pitää vielä käydä Kalajoella katsastamassa joulunami-valikoimat. Suuri osa joulun ruokatarvikkeista on vielä hankkimatta. Pitänee miettiä ostoslista tarkkaan, ettei tarvitse enää aattona käydä kaupassa. Minusta on todella hyvä tapa se, että kaupat suljetaan, kun joulurauha on julistettu. Pitäähän sitä joulu olla kauppiaillakin.
Nuorena oltiin kerran siskoni kanssa kaupungilla, kun kaupat kahdeltatoista sulkivat. Käveltiin kaupungilta asunnolleni ja matkalla nähtiin vielä yksi pieni kemikalio avoinna. Ajattelimme ostaa veljentytölle vielä jotain lahjaksi ja menimme sisään. Voi niitä myrkyllisiä silmäyksiä, joita saimme tiskin takana olevilta naisilta. Me vain lunkisti katselimme tavaroita ja ostimme vaaleanpunaiser helmet. Naiset palvelivat meitä kohteliaasti, kun kerran kaupan ovi ollut auki. Siihen aikaan palvelu oli hyvää. Heille ei kai tullut mieleenkään ajaa meitä tiehemme. Ja me nuoruuden rohkeudella emme vinkeistä välittäneet.
Nyt vietämme rauhallisen joulun. Syksyn kutomisurakasta aion toipua koskemattakaan puikkoihin. Olen varannut paljon kirjoja ja huomenna ostan lehtiä. Ja sitten nautin. Merkeistä olen ollut huomaavinani, että pupusella on saman suuntaisia suunnitelmia. Vili sitten hoitelee sen nukkumapuolen,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti