Minä tiedän, miltä tuntuu, kun ei enää jaksakaan.
Kun se kaikki, mihin luottaa, hiljaa riisutaan.
Minä arvaan ajatukset, joita mielessäsi käyt.
Kun ei valon pilkahdusta edes tunnelissa näy.
Mutta silloin, kun ei taakkaa enää pysty kantamaan,
juuri silloin Isä kantaa lastaan.
Minä tiedän, miltä tuntuu, kun ei laulu enää soi.
Kun on vuodet vieneet ilon, eikä mikään inspiroi.
Minä tiedän, mitä on, kun jalat juuttuu ruitiiniin,
eikä sydämesään enää usko unelmiin.
Mutta tiedän, että silloin, kun ei muuta enää voi,
Jeesus pitää huolta seuraajastaan.
Eikä leipää sinun lapsiltasi tule puuttumaan.
Eikä öljy sinun lampussasi lopu milloinkaan.
Sillä Herra kulkee rinnallasi halki mustan maan.
Älä pelkää, usko ainoastaan.
Minä tiedän, miltä tuntuu elämä tuhlaajan,
Kun saa kaiken jälkeen nähdä Isän vataan juokevan.
Minä tiedän, mitä on, kun alkaa saa taas uudestaan,
vaikkei pysty Jumalalle mitään hyvää antamaan.
Ja silloinkin, kun pelottavat tuulet maailman,
Joka kerta Isä ottaa vastaan.
Ja silloinkin, kun pelottavat tuulet maailman,
Älä pelkää, usko ainoastaan.
Marja Toukolan äänitteeltä Lähtisin vieläkin
perjantai 24. lokakuuta 2014
sunnuntai 19. lokakuuta 2014
JOULUN LAPSI
Ensimmäistä kertaa päätin tehdä minäkin paketteja Joulun lapsi -operaatioon. Haimme Raahesta kuusi laatikkoa: tytöt ja pojat 2-4, 5-9, 10-14 vuotiaat.
Tavaroita ostettiin monesta paikasta. Päätin heti, että ostan kaiken, enkä laita mukaan mitään itse tekemääni. On sitten varmasti kelvollista. Kärkkäisellä käytiin, ja Tokmannilla, lähikaupoistakin jotain löytyi.
Yllättävän vaikea oli löytää paketteihin laitettavaa. Tuollaisissa ikähaarukoissa on jo niin paljon kokoerojakin, etten oikein sukkia tai lapasia, saati pitkähihaisia puseroita voinut hankkia, vaikka ne toivelistalla olivatkin. Pipoja ostin, kun ne eivät ole koon suhteen niin tarkkoja. Muuten keräsin tavaroita toivelistan mukaan, pääasiassa.
Kaikki laatikot täyttyivät. Toivottavasti ne kaikki myös pääsevät perille noille lapsille, eikä mikään tavaroista joudu hukkaan (= joku ota itselleen). Nämä ovatkin meidän ainoat joululahjamme tänä vuonna, joten toivotamme oikein iloista joulua jokaiselle lapselle, joka lahjan saa.
Tavaroita ostettiin monesta paikasta. Päätin heti, että ostan kaiken, enkä laita mukaan mitään itse tekemääni. On sitten varmasti kelvollista. Kärkkäisellä käytiin, ja Tokmannilla, lähikaupoistakin jotain löytyi.
Yllättävän vaikea oli löytää paketteihin laitettavaa. Tuollaisissa ikähaarukoissa on jo niin paljon kokoerojakin, etten oikein sukkia tai lapasia, saati pitkähihaisia puseroita voinut hankkia, vaikka ne toivelistalla olivatkin. Pipoja ostin, kun ne eivät ole koon suhteen niin tarkkoja. Muuten keräsin tavaroita toivelistan mukaan, pääasiassa.
Kaikki laatikot täyttyivät. Toivottavasti ne kaikki myös pääsevät perille noille lapsille, eikä mikään tavaroista joudu hukkaan (= joku ota itselleen). Nämä ovatkin meidän ainoat joululahjamme tänä vuonna, joten toivotamme oikein iloista joulua jokaiselle lapselle, joka lahjan saa.
maanantai 6. lokakuuta 2014
SUKAT
Löysin eilen sukat.
Viime talvena sain käyttööni Oulun Respectasta ostetut ortopediset kävelykengät. Ne tulivat myöhään, koska ensimmäinen versio oli susi. Eli liian lyhyet, mikä ei heti näkynyt, kun varpaat olivat piilossa. Mittaus kuitenkin todisti asian ja niinpä kyseinen suutari rupesi rustaamaan uusia kenkiä.
Nämä sitten tulivat sopivasti heti käyttöön. Vähän ihmettelin, kun toinen kenkä oli niin tiukka, että aina piti käyttää kenkälusikkaa. Myös yksi varvas hankasi johonkin, jota syytä en löytänyt. Siispä vain laastaria varpaaseen ja kenkä jalkaan.
Nyt syksyn tullen kaivoin taas kyseiset kengät varastosta ja ehdin käyttää niitä kolme kertaa. Joka kerta varvas oireili. Yritin sormella kokeilemalla löytää syytä tuohon hankaukseen. En löytänyt, koska kengän sisäpinta on pehmeää nahkaa ja saumat on piilotettu. Sitten yhtäkkiä sormiini tarttui jotain. Vedin sen ulos ja totesin sen siististi pieneen tilaan taitetuksi sukkapariksi.
Sukat ovat isojalkaiselle (45) henkilölle tarkoitetut, terä ja varsi olivat yhtä pitkät, joten taitos oli tasapaksu. Sukkien laatu ohi ohutta silkkimäistä. Jaakko sanoi heti, että eivät ole hänen, enkä minäkään ollut niitä koskaan aiemmin nähnyt. Kun sukat poisti kengän kärjestä, jalka mahtui kenkään hyvin, ilman kenkälusikkaakin.
Nyt siis mieltäni kalvaa kysymys: miksi? Ainoa mahdollinen sukan laittaja on tuo Respectan suutari. Miksi hän teki niin? Hän tiesi, että tuo kenkä oli terveeseen jalkaan, joten mitään lyhennystä ei tarvita. Hän oli varta vasten hankkinut tuollaisen ohuen sukkaparin, taittanut sen tiukaksi ja sullonut kengän kärkeen niin, että se pysyi siellä koko viime talven. Omituista. Todella omituista. Oliko tämä kenties jokin kosto siitä, että hän joutui tekemään ne kengät uudelleen? Mitään oikeaa, järkevää syytä sille en löydä.
Toivottavasti hän työskentelee siellä vielä silloin, kun menen teettämään uusia kenkiä vuosien päästä. Voisin ainakin kiittää sukista.
Viime talvena sain käyttööni Oulun Respectasta ostetut ortopediset kävelykengät. Ne tulivat myöhään, koska ensimmäinen versio oli susi. Eli liian lyhyet, mikä ei heti näkynyt, kun varpaat olivat piilossa. Mittaus kuitenkin todisti asian ja niinpä kyseinen suutari rupesi rustaamaan uusia kenkiä.
Nämä sitten tulivat sopivasti heti käyttöön. Vähän ihmettelin, kun toinen kenkä oli niin tiukka, että aina piti käyttää kenkälusikkaa. Myös yksi varvas hankasi johonkin, jota syytä en löytänyt. Siispä vain laastaria varpaaseen ja kenkä jalkaan.
Nyt syksyn tullen kaivoin taas kyseiset kengät varastosta ja ehdin käyttää niitä kolme kertaa. Joka kerta varvas oireili. Yritin sormella kokeilemalla löytää syytä tuohon hankaukseen. En löytänyt, koska kengän sisäpinta on pehmeää nahkaa ja saumat on piilotettu. Sitten yhtäkkiä sormiini tarttui jotain. Vedin sen ulos ja totesin sen siististi pieneen tilaan taitetuksi sukkapariksi.
Sukat ovat isojalkaiselle (45) henkilölle tarkoitetut, terä ja varsi olivat yhtä pitkät, joten taitos oli tasapaksu. Sukkien laatu ohi ohutta silkkimäistä. Jaakko sanoi heti, että eivät ole hänen, enkä minäkään ollut niitä koskaan aiemmin nähnyt. Kun sukat poisti kengän kärjestä, jalka mahtui kenkään hyvin, ilman kenkälusikkaakin.
Nyt siis mieltäni kalvaa kysymys: miksi? Ainoa mahdollinen sukan laittaja on tuo Respectan suutari. Miksi hän teki niin? Hän tiesi, että tuo kenkä oli terveeseen jalkaan, joten mitään lyhennystä ei tarvita. Hän oli varta vasten hankkinut tuollaisen ohuen sukkaparin, taittanut sen tiukaksi ja sullonut kengän kärkeen niin, että se pysyi siellä koko viime talven. Omituista. Todella omituista. Oliko tämä kenties jokin kosto siitä, että hän joutui tekemään ne kengät uudelleen? Mitään oikeaa, järkevää syytä sille en löydä.
Toivottavasti hän työskentelee siellä vielä silloin, kun menen teettämään uusia kenkiä vuosien päästä. Voisin ainakin kiittää sukista.
ARMOLAIVALLA
Nyt on juhlat juhlittu...
Ihminen vanhenee, ei sille mitään voi. Minullakin tuli nyt jo 60 täyteen. Huh. Muistan vielä selkeästi, kun äitini täytti 60. Se oli vuonna 1986 ja muutin silloin pääkaupunkiseudulle. Nyt olen itse siinä iässä, en enää mikään nuori heitukka. Kauan minulla kestikin vanheta. Vielä joitakin vuosia sitten rinnastin itseni lukion nuorisoon ja luulin lehdessä olevien nuorten tapahtumien kuuluvan minullekin. Kunnes tajusin, että olen heidän isoäitinsä ikäinen =O
No, juhlaan silti oli aihetta. Ei enää yhtä suuriin karkeloihin kuin 40- ja 50-vuotissynttäreilläni. Mutta juhlaan kuitenkin.
Ensimmäinen synttärijuhla oli lukiolla viimeisenä työpäivänäni. Sekin oli oikein puhutteleva. Työtovereista koottu lauluryhmä esitti Aika on -laulun: "Kaikella on aikansa auringon alla, paikkansa, hetkensä, aikansa on. Aika on syntyä, aika on kuolla, aika on elämää elää."
Sain myös paljon lahjoja, puheita, halauksia. Pomot, niin entiset kuin nykyisetkin, kilvan kehuskelivat työpanostani. Meinasin murjaista, ettei kannata. Kaikki työpaikat, joista olen lähtenyt, ovat loppuneet. Ei ole enää yhtään, johon voisi palata moikkaamaan entisiä työtovereita. Ehkä Pyhäjoen kunta ja lukio nyt kuitenkin pitävät pintansa =D. Työnantajan lahjoittama kolme vuorokautta kylpylässä aiotaan viettää vuodenvaihteessa, ja nauttia silloin täysillä. Samalla tosiaan vietin läksiäisiä ja siitä syystä moni luulikin minun jäävän eläkkeelle. Valitettavasti siihen on vielä vuosien matka =(
Varsinaisesta syntymäpäivästäni, joka osui torstaille, siskoni oli tehnyt todella hienon tapahtuman. Heti aamiaispöydässä oli kuohuviiniä, kahta erilaista juustokakkua (joita salaa rustattiin keittiössä edellisenä iltana), lämpimiä tonnikalavoileipiä, yrttisämpylöitä, fetasalaattia ja vaikka mitä. Kun vihdoin sain poistua vierashuoneesta, Seija ja Jaakko seisoivat tuvassa laulaen "Sä kasvoit neito kaunoinen", kuten meidän perheessämme on tapana. Penkillä odotti iso kassillinen lahjoja: kirjoja, paljon kirjoja, pehmohirvi, askartelutarvikkeita ja sata euroa rahaa. Olen vieläkin niin otettu. Se oli varmaan paras syntymäpäivä ikinä!
Lauantaina sitten suuntasimme laivaristeilylle: siskon perhe, veli vaimoineen, paras ystäväni miehineen sekä kullanmuruni ja minä. Meille oli varattu sviitit ja hienot hytit keulasta. Olivat kuitenkin antaneet ne hytit muille, mutta veljen neuvottelutaitojen ansiosta saimme tilalle vielä paremmat, joskin laivan sivustalta. Mutta eihän se menoa haitannut.
Grace on kyllä upea laiva, sellainen hienosteleva tosin. Hyteissä oli kylpytakit ja -tossut ja pienet kuohuviinipullot. Sviiteissä lisäksi pesuainepussukat, hedelmälautanen, isot kuohuviinit ja jääkaappi täynnä muutakin juotavaa. Ja poreamme, joka oli lujasti käytössä.
Hieman jäin kaipaamaan sellaisia yleisiä tiloja, joita vanhoissa laivoissa oli. En nähnyt kuin yhden ja sen olivat vallanneet urheilukisojen katsojat. Baareja ja ravintoloita kyllä oli...
Hienoa oli syödä sunnuntaina shamppanja-aamiaista elävän pianomusiikin soidessa taustalla. Aamupalatarjonta oli herkullinen. Kuten myös edellisillan ja sunnuntaipäivän seisovat pöydät. Ei puhettakaan, että olisi ollut samanlaisia katkarapu- ja majoneesisalaattivuoria kuin vanhoissa laivoissa. Ei, täällä herkkupöytä notkui niin monenmoista syötävää ja jälkiruokaa, että oli valinnanvaikeus. Ja juotavaksi viiniä ja muuta niin paljon kuin halusi. Ja kyllä me syötiinkin. Kiitokset vielä velipojalle siitä pyhän ruokatarjoilusta!
Kakkukahvit joimme meidän sviitissämme. Ja voi, lahjojen tuloa ei voinut estää. Lisää kirjoja, taiteilijan itsensä maalaamia tauluja, pehmeitä pyyhkeitä, toinen sataeuronen, runoja, lauluja... Olen niin otettu. Taas.
Ilma oli mitä mainioin. Tuulta ei ollut nimeksikään, joten laiva matkasi tasaisesti. Ja aurinko paistoi kumpanakin päivänä. Oli todella ilo matkata ihanien ihmisten kanssa ja nauttia vielä vanhenemisen jälkimainingeista. Kiitos kaikille mukana olleille <3 <3
Ihminen vanhenee, ei sille mitään voi. Minullakin tuli nyt jo 60 täyteen. Huh. Muistan vielä selkeästi, kun äitini täytti 60. Se oli vuonna 1986 ja muutin silloin pääkaupunkiseudulle. Nyt olen itse siinä iässä, en enää mikään nuori heitukka. Kauan minulla kestikin vanheta. Vielä joitakin vuosia sitten rinnastin itseni lukion nuorisoon ja luulin lehdessä olevien nuorten tapahtumien kuuluvan minullekin. Kunnes tajusin, että olen heidän isoäitinsä ikäinen =O
No, juhlaan silti oli aihetta. Ei enää yhtä suuriin karkeloihin kuin 40- ja 50-vuotissynttäreilläni. Mutta juhlaan kuitenkin.
Ensimmäinen synttärijuhla oli lukiolla viimeisenä työpäivänäni. Sekin oli oikein puhutteleva. Työtovereista koottu lauluryhmä esitti Aika on -laulun: "Kaikella on aikansa auringon alla, paikkansa, hetkensä, aikansa on. Aika on syntyä, aika on kuolla, aika on elämää elää."
Sain myös paljon lahjoja, puheita, halauksia. Pomot, niin entiset kuin nykyisetkin, kilvan kehuskelivat työpanostani. Meinasin murjaista, ettei kannata. Kaikki työpaikat, joista olen lähtenyt, ovat loppuneet. Ei ole enää yhtään, johon voisi palata moikkaamaan entisiä työtovereita. Ehkä Pyhäjoen kunta ja lukio nyt kuitenkin pitävät pintansa =D. Työnantajan lahjoittama kolme vuorokautta kylpylässä aiotaan viettää vuodenvaihteessa, ja nauttia silloin täysillä. Samalla tosiaan vietin läksiäisiä ja siitä syystä moni luulikin minun jäävän eläkkeelle. Valitettavasti siihen on vielä vuosien matka =(
Varsinaisesta syntymäpäivästäni, joka osui torstaille, siskoni oli tehnyt todella hienon tapahtuman. Heti aamiaispöydässä oli kuohuviiniä, kahta erilaista juustokakkua (joita salaa rustattiin keittiössä edellisenä iltana), lämpimiä tonnikalavoileipiä, yrttisämpylöitä, fetasalaattia ja vaikka mitä. Kun vihdoin sain poistua vierashuoneesta, Seija ja Jaakko seisoivat tuvassa laulaen "Sä kasvoit neito kaunoinen", kuten meidän perheessämme on tapana. Penkillä odotti iso kassillinen lahjoja: kirjoja, paljon kirjoja, pehmohirvi, askartelutarvikkeita ja sata euroa rahaa. Olen vieläkin niin otettu. Se oli varmaan paras syntymäpäivä ikinä!
Lauantaina sitten suuntasimme laivaristeilylle: siskon perhe, veli vaimoineen, paras ystäväni miehineen sekä kullanmuruni ja minä. Meille oli varattu sviitit ja hienot hytit keulasta. Olivat kuitenkin antaneet ne hytit muille, mutta veljen neuvottelutaitojen ansiosta saimme tilalle vielä paremmat, joskin laivan sivustalta. Mutta eihän se menoa haitannut.
Grace on kyllä upea laiva, sellainen hienosteleva tosin. Hyteissä oli kylpytakit ja -tossut ja pienet kuohuviinipullot. Sviiteissä lisäksi pesuainepussukat, hedelmälautanen, isot kuohuviinit ja jääkaappi täynnä muutakin juotavaa. Ja poreamme, joka oli lujasti käytössä.
Hieman jäin kaipaamaan sellaisia yleisiä tiloja, joita vanhoissa laivoissa oli. En nähnyt kuin yhden ja sen olivat vallanneet urheilukisojen katsojat. Baareja ja ravintoloita kyllä oli...
Hienoa oli syödä sunnuntaina shamppanja-aamiaista elävän pianomusiikin soidessa taustalla. Aamupalatarjonta oli herkullinen. Kuten myös edellisillan ja sunnuntaipäivän seisovat pöydät. Ei puhettakaan, että olisi ollut samanlaisia katkarapu- ja majoneesisalaattivuoria kuin vanhoissa laivoissa. Ei, täällä herkkupöytä notkui niin monenmoista syötävää ja jälkiruokaa, että oli valinnanvaikeus. Ja juotavaksi viiniä ja muuta niin paljon kuin halusi. Ja kyllä me syötiinkin. Kiitokset vielä velipojalle siitä pyhän ruokatarjoilusta!
Kakkukahvit joimme meidän sviitissämme. Ja voi, lahjojen tuloa ei voinut estää. Lisää kirjoja, taiteilijan itsensä maalaamia tauluja, pehmeitä pyyhkeitä, toinen sataeuronen, runoja, lauluja... Olen niin otettu. Taas.
Ilma oli mitä mainioin. Tuulta ei ollut nimeksikään, joten laiva matkasi tasaisesti. Ja aurinko paistoi kumpanakin päivänä. Oli todella ilo matkata ihanien ihmisten kanssa ja nauttia vielä vanhenemisen jälkimainingeista. Kiitos kaikille mukana olleille <3 <3
TAHDON OLLA SUN, KUN PÄIVÄ KÄY ILTAAN
Tuo kaunis laulu siivitti nuorenparin askeleita heidän tanssiessaan häävalssiaan elokuisena iltana. Ennen kuin tähän hetkeen päästiin, oli toki vietetty tunnelmallinen hetki Maskun kirkossa. "Tahdotko?" "Tahdotko sinä?" Kumpikin tahtoi ja yhteinen matka voi alkaa.
Häiden ainoa lapsi oli toiveiden mukaan hääparin oma yksivuotias pojanvesseli, joka kyllä touhusi sitten useammankin lapsosen edestä. Mummot, ukit, tädit, eno, muut vieraat vaihtelevassa määrin huolehtivat pienestä miehenalusta. Vanhemmat saivat olla melko rauhassa, liekö syy siihen vieraan ulkonäön...
Vanhempi väki, kuten meikäläinen miehensä kanssa, poistui paikalta puolenyön jälkeen. Siihen mennessä juhlaa oli kestänyt jo yhdeksän tuntia. Nuoret jäivät vielä jatkamaa aamun tunneille. Heillä sitä virtaa riitti.
Häät olivat todella onnistuneet. Elävää musiikkia, herkullista ruokaa ja hyvää seuraa.
Kiitos Satu ja Juho! Iso sylillinen onnea tulevalle elämällenne!
Häiden ainoa lapsi oli toiveiden mukaan hääparin oma yksivuotias pojanvesseli, joka kyllä touhusi sitten useammankin lapsosen edestä. Mummot, ukit, tädit, eno, muut vieraat vaihtelevassa määrin huolehtivat pienestä miehenalusta. Vanhemmat saivat olla melko rauhassa, liekö syy siihen vieraan ulkonäön...
Vanhempi väki, kuten meikäläinen miehensä kanssa, poistui paikalta puolenyön jälkeen. Siihen mennessä juhlaa oli kestänyt jo yhdeksän tuntia. Nuoret jäivät vielä jatkamaa aamun tunneille. Heillä sitä virtaa riitti.
Häät olivat todella onnistuneet. Elävää musiikkia, herkullista ruokaa ja hyvää seuraa.
Kiitos Satu ja Juho! Iso sylillinen onnea tulevalle elämällenne!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)