Ihminen vanhenee, ei sille mitään voi. Minullakin tuli nyt jo 60 täyteen. Huh. Muistan vielä selkeästi, kun äitini täytti 60. Se oli vuonna 1986 ja muutin silloin pääkaupunkiseudulle. Nyt olen itse siinä iässä, en enää mikään nuori heitukka. Kauan minulla kestikin vanheta. Vielä joitakin vuosia sitten rinnastin itseni lukion nuorisoon ja luulin lehdessä olevien nuorten tapahtumien kuuluvan minullekin. Kunnes tajusin, että olen heidän isoäitinsä ikäinen =O
No, juhlaan silti oli aihetta. Ei enää yhtä suuriin karkeloihin kuin 40- ja 50-vuotissynttäreilläni. Mutta juhlaan kuitenkin.
Ensimmäinen synttärijuhla oli lukiolla viimeisenä työpäivänäni. Sekin oli oikein puhutteleva. Työtovereista koottu lauluryhmä esitti Aika on -laulun: "Kaikella on aikansa auringon alla, paikkansa, hetkensä, aikansa on. Aika on syntyä, aika on kuolla, aika on elämää elää."
Sain myös paljon lahjoja, puheita, halauksia. Pomot, niin entiset kuin nykyisetkin, kilvan kehuskelivat työpanostani. Meinasin murjaista, ettei kannata. Kaikki työpaikat, joista olen lähtenyt, ovat loppuneet. Ei ole enää yhtään, johon voisi palata moikkaamaan entisiä työtovereita. Ehkä Pyhäjoen kunta ja lukio nyt kuitenkin pitävät pintansa =D. Työnantajan lahjoittama kolme vuorokautta kylpylässä aiotaan viettää vuodenvaihteessa, ja nauttia silloin täysillä. Samalla tosiaan vietin läksiäisiä ja siitä syystä moni luulikin minun jäävän eläkkeelle. Valitettavasti siihen on vielä vuosien matka =(
Varsinaisesta syntymäpäivästäni, joka osui torstaille, siskoni oli tehnyt todella hienon tapahtuman. Heti aamiaispöydässä oli kuohuviiniä, kahta erilaista juustokakkua (joita salaa rustattiin keittiössä edellisenä iltana), lämpimiä tonnikalavoileipiä, yrttisämpylöitä, fetasalaattia ja vaikka mitä. Kun vihdoin sain poistua vierashuoneesta, Seija ja Jaakko seisoivat tuvassa laulaen "Sä kasvoit neito kaunoinen", kuten meidän perheessämme on tapana. Penkillä odotti iso kassillinen lahjoja: kirjoja, paljon kirjoja, pehmohirvi, askartelutarvikkeita ja sata euroa rahaa. Olen vieläkin niin otettu. Se oli varmaan paras syntymäpäivä ikinä!
Lauantaina sitten suuntasimme laivaristeilylle: siskon perhe, veli vaimoineen, paras ystäväni miehineen sekä kullanmuruni ja minä. Meille oli varattu sviitit ja hienot hytit keulasta. Olivat kuitenkin antaneet ne hytit muille, mutta veljen neuvottelutaitojen ansiosta saimme tilalle vielä paremmat, joskin laivan sivustalta. Mutta eihän se menoa haitannut.
Grace on kyllä upea laiva, sellainen hienosteleva tosin. Hyteissä oli kylpytakit ja -tossut ja pienet kuohuviinipullot. Sviiteissä lisäksi pesuainepussukat, hedelmälautanen, isot kuohuviinit ja jääkaappi täynnä muutakin juotavaa. Ja poreamme, joka oli lujasti käytössä.
Hieman jäin kaipaamaan sellaisia yleisiä tiloja, joita vanhoissa laivoissa oli. En nähnyt kuin yhden ja sen olivat vallanneet urheilukisojen katsojat. Baareja ja ravintoloita kyllä oli...
Hienoa oli syödä sunnuntaina shamppanja-aamiaista elävän pianomusiikin soidessa taustalla. Aamupalatarjonta oli herkullinen. Kuten myös edellisillan ja sunnuntaipäivän seisovat pöydät. Ei puhettakaan, että olisi ollut samanlaisia katkarapu- ja majoneesisalaattivuoria kuin vanhoissa laivoissa. Ei, täällä herkkupöytä notkui niin monenmoista syötävää ja jälkiruokaa, että oli valinnanvaikeus. Ja juotavaksi viiniä ja muuta niin paljon kuin halusi. Ja kyllä me syötiinkin. Kiitokset vielä velipojalle siitä pyhän ruokatarjoilusta!
Kakkukahvit joimme meidän sviitissämme. Ja voi, lahjojen tuloa ei voinut estää. Lisää kirjoja, taiteilijan itsensä maalaamia tauluja, pehmeitä pyyhkeitä, toinen sataeuronen, runoja, lauluja... Olen niin otettu. Taas.
Ilma oli mitä mainioin. Tuulta ei ollut nimeksikään, joten laiva matkasi tasaisesti. Ja aurinko paistoi kumpanakin päivänä. Oli todella ilo matkata ihanien ihmisten kanssa ja nauttia vielä vanhenemisen jälkimainingeista. Kiitos kaikille mukana olleille <3 <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti