USKO AINOASTAAN

Minä tiedän, miltä tuntuu, kun ei enää jaksakaan.
Kun se kaikki, mihin luottaa, hiljaa riisutaan.
Minä arvaan ajatukset, joita mielessäsi käyt.
Kun ei valon pilkahdusta edes tunnelissa näy.
Mutta silloin, kun ei taakkaa enää pysty kantamaan,
juuri silloin Isä kantaa lastaan.

Minä tiedän, miltä tuntuu, kun ei laulu enää soi.
Kun on vuodet vieneet ilon, eikä mikään inspiroi.
Minä tiedän, mitä on, kun jalat juuttuu ruitiiniin,
eikä sydämesään enää usko unelmiin.
Mutta tiedän, että silloin, kun ei muuta enää voi,
Jeesus pitää huolta seuraajastaan.

Eikä leipää sinun lapsiltasi tule puuttumaan.
Eikä öljy sinun lampussasi lopu milloinkaan.
Sillä Herra kulkee rinnallasi halki mustan maan.
Älä pelkää, usko ainoastaan.

Minä tiedän, miltä tuntuu elämä tuhlaajan,
Kun saa kaiken jälkeen nähdä Isän vataan juokevan.
Minä tiedän, mitä on, kun alkaa saa taas uudestaan,
vaikkei pysty Jumalalle mitään hyvää antamaan.
Ja silloinkin, kun pelottavat tuulet maailman,
Joka kerta Isä ottaa vastaan.

Ja silloinkin, kun pelottavat tuulet maailman,
Älä pelkää, usko ainoastaan.


Marja Toukolan äänitteeltä Lähtisin vieläkin