EHTOOLEHDON TUHO

Viimeisin teos Ehtoolehto-sarjaan ei ollut yhtä hykerryttävä kuin kaksi edellistä. Kirja keskittyi liiaksi älyteknologiaan ja osoitti samalla pelottavan tulevaisuuden, joka saattaa olla jo nurkan takana.

Remontin yhteydessä vanhustentaloon oli tehty mittava muutos. Kaikki oli automatisoitu. Huoneissa oli älyseinät, jotka heti aamulla ylös noustessa kertoivat, miten yö oli kulunut. Jääkaappi motkotti vanhentuneesta maidosta. Ovi aukesi läpyskällä, joka oli avain kaikkeen muuhunkin, jopa kaupassa asiointiin ja rahan nostamiseen pankkiautomaatilta. Hissi kertoi, mitä oli tapahtumassa. Ruokasalissa sai tilattua eri muotoisia ja värisiä "aterioita", jotka eivät kovin hyvin vanhuksille maistuneet. Kuntosalissa oli pelejä, jotka tosin saattoivat olla kuolettavan vaarallisia taitamattomille. Myös kokeiltavana ollut hoivarobotti osoittautui hengenvaaralliseksi toimintahäiriön sattuessa. Edes älyvaatteet eivät olleet varmoja. Suurin uhka näiden kanssa oli sähkökatko, joka teki kaikki vempeleet toimintakyvyttömiksi.

"Koko palvelutalo oli sekaisin. Asukkaat eivät tienneet, mitä kello oli, älyseinät olivat pimeinä, ruokala ei toiminut niin kuin ei hissikään, lääkkeitä ei jaettu ja jopa lämmitys oli katkaistu ja talo alkaisi pikkuhiljaa viiletä. Osa asukkaista oli lukkojen takana huoneissaan. Onnettomimmat köytettyinä vuoteisiinsa. He eivät pääse ylös ilman vipstaakeja ja androideja. Robotit eivät toimi ilman sähköä, ne ikään kuin menettävät aivonsa."

Mahdolliset vierailija joutuivat etukäteen tekemään selkoa saapumisestaan, sillä ulko-ovi ei päästänyt sisään ketään, jolla ei ollut läpyskää. Yksinäisyys siis oli useimpien Ehtoolehdon asukkaiden ikuinen seuralainen. Muutosta päivärytmiin toivat vain Herätys tänään -yhdistyksen "vapaaehtoiset" työntekijät, jotka kuitenkin olivat enemmänkin asukkaiden rahojen perään. Lahjoituksia ja testamentteja oltiin haalimassa päivittäin. Anna-Liisan kuoltua hänen ystävänsä Siiri hädissään repi ja söi testamentin, joka A-L oli pakotettu allekirjoittamaan.

"Käytävät olivat tyhjät. Laulavaa lääkevaunua lukuun ottamatta missään ei näkynyt elonpilkahdusta. Vai onko robotti elonmerkki, Siiri naurahti ääneen. Hän oli alkanut yhä enemmän puhua itsekseen eikä huolestunut siitä lainkaan. Kyllä aina jossain oli joku älyruutu tai pulska rotta, joka kuuli hänen ajatuksensa."

Rotista tulikin mieleen tapa avittaa teknologian häviämistä, ellei muu auta. Rotathan tunnetusti nakertavat johtoja. Varsinkin, jos niiden päälle on aseteltu herkullisia jauhomatoja...

"Tämä hoivateknologiapelleily saa nyt riittää. Kuinka monta ruumista pitää vielä tulla ennen kuin te uskotte, että siivousrobotit ja ruoka-automaatit eivät voi hoitaa vanhuksia!" pauhasi Siiri Herätys tänään -yhdistyksen johtajalle, jonka hän viimein löysi ja, joka osoittautuikin tutuksi mieheksi. Parannusta ei tullut ennen kuin päähenkilöt päättivät ryhtyä toimeen.

Suunnitteluja ja valmisteluja tehtyään varsinaisen toimeenpanon suorittivat Siiri ja Irma. Rottien herkkupöydän katettuaan he istuivat aulaan odottamaan, mitä tapahtuu. Kolme apuriaan he olivat laittaneet ilmoittamaan muille asukkaille, ettei tarvitse hätääntyä, vaikka laitteet lakkaavatkin toimimasta.  Ja vähitellen, yksi toisensa perään ne lakkasivat.

Kesti jonkin aikaa ennen kuin pihaan ilmaantuivat ambulanssit, paloautot ja poliisit. Yksi palomiehistä oli Siirin ja Irman hyvä tuttu, jolle he tunnustivat tekonsa. Tilanne selvisi aikanaan. Siiri ja Irma vietiin poliisiautossa tutkintavankeuteen. Naiset olivat vielä innoissaan tulevaisuutensa suhteen. Onhan heillä jäljellä se kaikkein jännittävin asia elämässä: döden, döden, döden!