Toppaneula pötsissä

Hulvaton tarina maalaiseläinlääkärin arjesta 1960-luvulla.  Tarinan on kirjoittanut Aarno Rantala, joka on toiminut eläinlääkärinä Kestilässä, Oulaisissa ja Oulussa. Kirjassa onkin vahva pohjalaisvaikutelma. Lukukokemus on tuttu Pohjois-Pohjalaisen ympäristön ja kielen vuoksi.

Monenlaisia ongelmia tulee eteen. Paikalle pitää olla valmiina lähtemään niin päivällä kuin yöllä. Tämä tuo omat vaikeutensa normaalin perhe-elämän. Kesälomallakin kun pitää opiskella teurastamon lihantarkastajan tutkinto, varmuuden vuoksi.

Nimensä kirja on saanut tarinasta, jossa eläinlääkäri kutsuttiin topakan emännän ja melkein yhtä topakan isännän taloon katsomaan sairasta lehmää.  Eläinlääkäri epäilee heti, että se on saanut jonkin vieraan esineen sisuksiinsa. Ja siitäkös alkaa älämölö emännän ja isännän välille, että mitä nauloja sitä onkin jätetty kuleksimaan.  "Minä olen sitä mieltä, että tämä pitäisi leikata nyt heti. Sittenhän se nähtäisiin, mikä siellä Mansikin sisuksissa oikein raapii, koetin puhua varmalla äänellä."  Lahdata meinasi isäntä kuitenkin huonokuntoinen lehmänsä, mutta eläinlääkäri päätti ainakin yrittää. 

"Vedin pötsin pihdeillä näkyviin ja tein siihen haavan. Sen reunat pingotin metallikehikolle. Tie pötsin kautta verkkomahaan olisi pian selvä. Ensin piti kuitenkin vaillentaa pötsin sisältöä vähemmäksi. -No, eipä oo kummempaa nähty, kun ei tarvihe elukan enää paskantaa, ihmetteli Jalmari. -Kylestä lapataan sisukset tyhjiksi.  Keskityin tutkimaan erikoisen tarkasta aluetta, jolla mahan limakalvo oli tulehtunut kiinni alustaansa. -Siinä se on, melkein hihkaisin.  Sain siitä viimein otteen. Oliko se jokin terävä teräslangan pätkä? Voittajan ilmein vedin käteni esiin. -No, katohan nyt emäntä, mikä siinä on! Toppaneula! Ja ihan varmasti naisten jäljiltä.Tällä kerralla ei varmasti oo syy meissä miehissä, isäntä hykersi suu naurun virneessä."

Hulvattomasti kerrottuja tarinoita toisensa perään. Vakavatkin tilanteet menevät siinä sivussa, ovathan nekin osa elämää. Kirjassa osataan tehdä vähän pilaakin senaikaisella todellisuudella.  Eräänkin talon emännäksi oli tullut aikaansaapa nainen, joka oli puhdistanut miesten huushollin nurkkia myöten. "Olin jo aikaisemmilla käynneilläni huomannut, että Mirja oli viimeisen päälle siisti ihminen. Siellä ei enää tarvinnut yhtään pelätä sitä, että russakka olisi ollut rusinana leivässä."

Toppaneula pötsissä on itsenäinen jatko-osa kirjalle Elläinhotorohvi. Tämän jälkeen on myös ilmestynyt kirja Raadonavaus ruskealla ruunalle.  Hauskaa kesälukemista varmaan kaikki =)