Häähuumaa lauantaina

"Yleisvaikutelma oli unelias ja liikkumaton. Tämä Botswana oli ollut olemassa niistä ajoista alkaen, jolloin ensimmäiset karjaa kasvattavat kansat olivat tulleet näille seuduille. Tämä Botswana oli sadan vuoden päässä Gaboronen vilinästä, autojen, valkoisten rakennusten, kauppojen ja timanttien maailmasta."  Tämä on se Botswana, jota mma Ramotswe rakasti täydestä sydämestään. Ja niin vaikuttavat tekevän kaikki kirjan henkilöt. Joten ehkä se on myös kirjailijan mielipide.

Leppoisaan tunnelmaan sekoittuu kuitenkin yllättäviä tapahtumia, jotka usein vaativat Naisten etsivätoimisto nro 1:n pontevaa asiaan puuttumista.

Tällä kertaa eletään häiden odotuksessa. mma Makutsi on vihdoinkin menossa naimisiin rakkaan Phutinsa kanssa. Osansa saa myös hääkenkien etsiminen varsinkin, kun kyseessä on niinkin paljon kenkiä rakastava nainen kuin mma Makutsi on.  Vaikka hääjärjestelyt vievätkin aikaa ja voimavaroja, tartutaan myös varsinaiseen etsivätyöhön.

Mma Ramotswe saa tutkittavakseen jutun, jossa herra Moeti haluaa tietää, kuka tekee tihutöitä hänen lehmilleen. Tutkimus vie mma Ramotswea moniin suuntiin. Onko herra Moeti itse syyllinen, vai ovatko syyllisia tämän palvelija tai palvelijan poika? Entäs naapurin mies, joka hymyilyllään haluaa saada asiat luistamaan.  Viimein tilanne saadaan ratkaistua kaikkia tyydyttävällä tavalla. Mma Ramotswe saa selville syyllisen, mutta mieltä jää kaihertamaan, entä jos...

Myös autokorjaamon apupojan tilanne vaatii huomiota. Onko tämä seurustelukumppaninsa katsosten isä?  Charlie pakoilee vastuuta, mutta senkin tilanteen mma Ramotswe ratkaisee ja saa samalla Charlien miehistymään.

"Mma Ramotswe katsoi Charlieta. Kaikista vioistaan huolimatta - ja mma Ramotswen oli myönnettävä, että niitä oli lukuisia - tämä nuori mies tarkoitti hyvää. Ja vaikka Charlie osasikin olla turhauttava, hän saattoi myös olla hauska, antelias ja miellyttävä. 'Älä muutu liikaa', hän sanoi lempeästi. 'Me pidämme sinusta sellaisena kuin olet.'  Charlie oli liittänyt kätensä yhteen ja ristinyt sormensa. Hän ajatteli, että ele kuvasti yksiselitteistä mielihyvää siitä, että sai kuulla sen, minkä me kaikki haluamme kuulla ainakin aika ajoin: että joku pitää meistä huolimatta meidän vioistamme ja pitää meistä niin paljon, että sanoo sen ääneen."

Häiden odottelun lisäksi hymyn naisten huulille nostaa pienen valkoisen pakettiauton ilmestyminen katukuvaan. Mma Ramotswe epäilee silmiään ja mma Makutsi menettää upouudet hääkenkänsä yrittäessään selvittää auton todellisuutta. Voi sitä ilon ja onnen määrää, kun J.L.B. Matekoni ostaa auton takaisin ja mma Ramotswe saa istahtaa tutulle penkille.

"Rakkaus riitti yleensä pitämään ihmiset oikealla tolalla, mutta se ei aina tehonnut koneisiin. Eräs hänen asiakkaistaan oli juuri osoittanut sen todeksi. Nainen oli tuonut korjaamolle autonsa, joka temppuili. 'Minä rakastan sitä', nainen oli sanonut. 'Minä kohtelen sitä hyvin. Ja nyt se on kuitenkin päättänyt kääntyä minua vastaan. Mitä minä olen tehnyt ansaitakseni sen?'  'Kyse ei ole rakkaudesta', J.L.B. Matekoni oli vastannut. 'Kyse on öljystä.'*

Mma Ramotswen pieni valkoinen pakettiauto sai kuitenkin osakseen ainakin yhtä paljon rakkautta kuin tuon naisen auto, mutta myös öljyä ja muuta huoltoa, onhan mma Ramotswe autokorjaamon omistajan vaimo.

Kirjan lopussa se vihdoin koittaa, hääpäivä. "Kun mma Makutsi astui kirkkoon, kirkon takaosasta alkoi taputusten aalto ja levisi koko väkijoukkoon. Lapset huojuivt ja jotkut naiset ulisivat - se oli perinteinen tapa onnitella ja ilmaista iloa ja ylpeyttä. Mma Makutsin silmät olivat kosteat hänen suurien silmälasiensa takana. Tie tähän hetkeen oli ollut pitkä ja nyt hän oli sen kohokohdassa oman perheensä ja rakastamiensa ihmisten läsnäollessa.
Mma Ramotswe itki yksin ja huomaamattomasti. Hän, Naisten etsivätoimisto numero 1:n ainoa perustaja, itki. Hän itki ilosta."

Nämä Alexander McCall Smithin kirjat Botswanasta ovat ihania. Ne ovat lempeän humoristia kertomuksia ihmisluonnosta ja samalla maasta, joka näyttäytyy näissä kirjoissa köyhänä, mutta harmonisena ympäristönä. Siellä aurinko paistaa aina paitsi silloin, kun kasvit tarvitsevat lisää vettä.