Paikka oli mitä mainioin. Se, että ulkona satoi väliin kaatamalla, ei haitannut yhtään. Toki olisi ollut ihanaa kuljeskella kallioilla ja viipyillä merenrannassa, mutta terassikin riitti siihen tarkoitukseen hyvin. Välillä kuljeksittiin terassilla, toiset tupakalla, toiset jutustelemassa. Hauskaa riitti kaikilla, koko ajan.
Onnellinen pari oli meitä vastassa heti portailla. Maljapuheen jälkeen olikin aika siirtyä ruokailemaan. Pöytä suorastaan notkui mitä herkullisempia tarjoomuksia. Outi-emäntä oli tosiaan pannut parastaan, Tarjan ja Jarin avustuksella. Aivan erityisen ihanaa oli Paulan tekemä valkosipulinen levite. Nam. Oli lohirullaa, kanasalaattia, kasvissalaattia, karjalanpiiraroita, tosi hyvää munavoita, lohilevitettä, rukiisia palttoonnappeja ja vaikka mitä. Ja juotavaa niin montaa sorttia, ettei kaikkia kehdannut edes maistaa.
Sali oli koristeltu pihlajanmarjoin, kaisloin, limenvärisin liinoin ja tuikkivin kynttilöin. Takassa paloi tuli. Seinällä oli juhlivan parin lapsuudenkuvat. Sivupöydällä odotti vadelmainen kermakakku kahvihetken alkua.
Jorma oli lohkaissut, että juhlissa pitää laulaa ruotsin kansallislaulu (sukunimestä johtuen). Jukka laulattikin kyseisen sävellyksen, mutta eri sanoilla. Ruotsiksi kuitenkin. Siinä tuli kerrottua juhlaparin tapaamistarina, ja lopulta näimme tuon kohokohdan vielä näyteltynäkin. Voi sitä nuoruuden muistelua keski-ikäisten juhlassa!
Tuhannet kiitokset, että saimme olla mukana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti