SINÄ MUISTOA MINULTA PYYSIT

Siivotessani komeroita ja varastoja kävin samalla läpi vanhoja papereita. Käsiini osui  muistokirjani 1960-luvun puolivälistä. Kirja oli aikoinaan todella hieno. Sen kannet ovat vihreää samettia, koristeltu kultakuvioin. Harvalla oli siihen aikaan yhtä kaunista kirjaa. Nyt vuosikymmenet ovat sitä kuluttaneet, tummentaneet sivuja ja irrottaneet selkämyksen. Säilytän sitä omassa laatikossaan, jotta se säilyisi vielä pitkään.

Sitä selatessa tuli mieleeni paljon muistoja ystävistä, sukulaisista, koulutovereista, opettajista. Mamma, äiti, Seija-sisko, Teijo-veli, serkut Lea, Ritva, Hannele, Pirkko-serkun lapset Paula ja Ismo, tädit Alli, Mirjam, sekä kummitätini Aino ja Helena, ekaluokasta lähtien koulutoverinani ollut Eeva, muistojeni opettajat Anna ja Kaarina, sekä monia, monia muita.

Värssyt ovat usein samankaltaisia. Lapsilta rakkautta ja ystävyyttä, aikuisilta hengellistä tai elämänohjeita.  Tuolloin olivat kiiltokuvat vielä arvossaan. Niitä oli paljon ja kauniita. Minäkin olen näköjään ollut tarkkana niiden kanssa, kun olen monien ympäri piirtänyt kynällä, että näkee, jos joku puuttuu =D

Ihanaa, kun voi vielä vanhanakin palata niiden pariin ja heti muistaa paljon mukavia asioita. On se toista kuin joku Facebook tai Twitter.

Mirjam-tätini on aina rakastanut kiiltokuvia. Vielä nytkin, yli 90-vuotiaana, häneltä tulevia kortteja koristavat kiiltokuvat.