Kirja kuvaa irlantilaisperheen elämää Lontoossa helleaallon aikana. Sadetta ei ole ollut kuukausiin ja vettä säännöstellään.
Tarina kertoo Riordanin perheestä, johon kuuluu äiti, isä ja kolme aikuista lasta. Kertomus pomppoilee sinne tänne riippuen siitä, kenen tarinaa kulloinkin käsitellään.
Tarinan juonena lienee se, että perheen isä aamulla sanomalehteä ostamaan lähdettyään ei enää palaakaan kotiin. Hieman hössöttävä äiti ja omien ongelmiensa kanssa kamppailevat lapset alkavat vähitellen etsiä isäänsä. Kirjan lopussa tämä löytyykin Irlannista, kotipaikaltaan, kuolleeksi luullun veljensä luota. Piilossa pidetyn veljen lisäksi selviää muitakin salaisuuksia kuten se, että isä ja äiti eivät olekaan naimisissa, isä on edelleen naimisissa nuorena muualle lähteneen vaimonsa kanssa, nuorin tytär ei osaa lukea lukihäiriön vuoksi ja vanhempi tytär on tehnyt itselleen abortin.
Kaikkien selittelyjen ja ihmettelyjen jälkeen kirja päättyy siihen, että perheen isä kävelee Irlannissa mökillä olevan perheensä luo. Ei mitään selittelyjä enää.
Mielenkiintoisin osio lienee se historiallinen tosiasia, miten huonosti englannissa on irlantilaisia kohdeltu aikoinaan, perheen vanhempien sinne muutettua, ja osin vieläkin (1970-luvulla, josta kirja kertoo). Suurin syy lienee ollut tuo iänikuinen taistelu katolisten ja protestanttien välillä. Vaikka sen luuli sijoittuneen lähinnä Irlantiin, myös Lontoossa nämä ihmiset kokivat kovia aikoja, jopa lapset. Ei ihme, että suurin osa irlantilaisista pakenikin Englannin sijasta Amerikkaan.
Muuten tämä kirja on mielestäni kuin sotkuun mennyt lankavyyhti.287 sivua turhanaikaista jaaritusta. Joku muu voi silti tykätä =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti