Voi että oli ihanaa, kun toissailtana käytiin Kaijalla koiranpennut tarkistamassa.
Heidän ponteva uroksensa oli heti kättelyssä raiskannut ujon naaraan ja niin olivat odottamattomat lapsoset saaneet alkunsa. Mutta odotettuina ja rakastettuina ne maailmaan tulivat. Ovathan sekarotuiset koirat vahvempia ja terveempiä kuin rotukoirat.
Nämä pennut näyttivät ainakin perinneen vanhemmiltaan parhaat ominaisuudet, isänsä vilkkauden ja äitinsä kauneuden. Todella söpöjä ovat. Aina tässä vaiheessa huokailen koiranpoikien perään, vaikken sellaista voi koskaan ottaa. Mutta ihailla voin. Ja onneksi Kaija kutsuu kyläilemään, kun söpöys on suurimmillaan. Yhden illan paijailu saa jo ihmeitä aikaan =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti