Ihan ensimmäiseksi illastimme rakkaiden ystäviemme, Seijan ja Vesan, kanssa. Illassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. No, urheilusta viis, mutta Seija täytti pyöreitä vuosia, joten siinä oli juhlan aihetta kerrakseen. Lahjaksi kokosimme selviytymispakkauksen =) Oli oikein mukava tavata pitkästä aikaa. Ilta jäi ihan liian lyhyeksi, mutta eräitä odotti seuraavan aamun aikainen työnousu. Uusiksi otetaan varmasti.
Vappua vietimme ihan aitiopaikalla, torin laidalla. Asuimme Hamburger Börs -hotellissa, jossa saimme huoneen kauppatori-näkymin. Sieltä saattoi myöhäänkin katsella torin tapahtumia. Niitä ei tosin yöaikaan paljoa ollut, liekö kolealla säällä vaikutusta.
Aattona oli koko taidemuseomäki täynnä valkolakkeja. Eivät tosin enää marssineet lakittamaan Liljan patsasta, vaan haihtuivat jonnekin. Eräänä vappuna jälestin niitä, ja löysin taidemuseon puistosta piknikiltä. On perinteet muuttuneet sitten omien nuoruusaikojeni =)
Vapunpäivänä oli lämpöisempää. Ainakin mittarin mukaan (+16), mutta viima oli kylmä. Ennen vanhaan vappuna pukeuduttiin kesään. Esiin kaivettiin vaaleat poplarit, pikkukengät ja keveät kesävaatteet. Nyt ei olisi tarjennut. Tosin näin yhden naisen, joka oli pukeutunut perinteen mukaisesti, eikä näyttänyt kovin viluiselta. Mutta muuten ei taida enää entisajan perinne olla voimassa, tässäkään asiassa.
Me kiertelimme kaupungilla vain pikaisesti ja tulimme sitten hotellin ala-aulaan katselemaan ohi vilistävää elämää. Pari kulkuetta näimme, kun ihan nenän edestä marssivat. Toisen etunenässä oli tyttölauma esittäen sauvamarssia. Toista veti kuormalavallinen totisia torvensoittajia. Heitä tosin seurasi pari naista, jotka ilmeisesti luulivat olevansa samba-karnevaaleilla =O Kovin väkirikkaita eivät olleet kumpikaan kulkue. Punaliput silti liehuivat komeasti. Myös muut tahot järjestivät marsseja, mutta ne kulkivat muualla kaupungilla.
Muu aika kuluikin pääasiassa Maskussa, josta toki teimme retkiä. Kävimmepä katsomassa Kakskerrassa entisen kotini ja työpaikkani. Hiljaista oli. Ja surullista. Tarkoitus oli kuvata upeita sinivuokkorinteitä, joita saaristossa perinteisesti on ollut. Vaan eipä ollut enää. Vain hajanaisia sinivuokkoja löytyi. Valkovuokot olivat vallanneet kaikki paikat! Niitä olivat rinteet täynnään, maat ja mannut, ojien reunat, kaikki paikat valkoisia mättäitä tai suuria ryppäitä. Kauniita nekin olivat, mutta sinivuokkojen puolesta suretti. Pitäisiköhän perustaa Pro Sinivuokko -yhdistys?
Katsastimme (ja tietenkin kuvasimme) myös vesiaiheita Nousiaisissa ja Mietoisissa. Löytyipä sieltä sammakkolampikin. Uimalampi okeasti, mutta sammakot näyttivät sen vallanneen. Siellä ne uiskentelivat sammakkoa, kävivät välillä haukkaamassa aurinkoista ilmaa, jotkut jopa loikkivat sorallakin. Vesi virtasi komeiden sammalkivien koristamassa uomassa. Synnyinseudulla löytyi peräti koskiakin. Tyhjä torppa, hylätty mylly. Hienoja silti, vaikka haikeus valtasikin mielen.
Välillä rapsutimme Seija-siskon pihaa, välillä puuhailimme Satun kotona. Useinmiten kiertelimme kaupoissa, kuinka ollakaan. Paljon löytyi mielenkiintoista tavaraa, onneksi rahat eivät riittäneet sen kaiken ostamiseen =) Äitienpäivänä veimme ruusun ja orvokkeja äidin haudalle. Tuntui hauskalta, kun kesä tuli miltei sen päivän aikana. Hautausmaalta tultuamme puut olivat selvästi vihreämmät kuin sinne mennessämme. Sen päivän päättivät Susun herkulliset pitsiletut ja kauniit itsetehdyt korut. Onpas minulla suloinen kummityttö! Entistä vehreämmissä maisemissa ajoimme sieltä "kotiin".
Örmyä ei voi jättää mainitsematta. Siinä vasta kissa!
Kahden viikon reissulta palasimme sisä-Suomen pikkuteitä pitkin. Kasitietä ajoimme vain Laitilaan asti ja sieltä poikkesimme itään päin. Löysimme jopa sellaisia teitä, joita ei oltu edes numeroitu eikä päällystetty. Mutta kartassa ne näkyivät, joten uskalsimme niille mennä. Kauniita maisemia siellä on. Tummia kuusikoita, valkoisia koivikoita, aakeita laakeita jokeen laskevine rinteineen, kauniita vanhoja taloja ja vuokkoja, vuokkoja valtoimenaan. Nautimme täysin siemauksin rauhallisia teitä ajellessamme.
Kotiseudulla odottivat rikkonaiset, kuoppaiset tiet, ankeat maisemat, puissa pienet silmut. Ja hellyydenkipeä kissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti