Rupesin tänään vähän harventamaan rikkaruohoja kukkien seasta. Ja tein löytöjä, jotka eivät kyllä mieltä ylentäneet.
Takapihalla seinän vierustalla kasvaa unikoita, sellaisia kerrotuja, joista en yhtään tykkää. Rupesin innoissani vetämään niitä maasta, kun yhdessä kohden huomasin kotilon. Tunnistin sen heti sellaiseksi inhotukseksi, jota ei saa murskata. Heitin sen siis sivuun, rännin alla olevalle tasanteelle ja jatkoin repimistä. Useampia kotiloita ei sielä sillä hetkellä löytynyt.
Auringon myötä siirryin päätyseinälle. Siellä kasvaa iiriksiä, lupiineja ja akilleijoja. Kävin ensin lupiinin kimppuun, kun se on nätisti yhdessä ryppäässä. Ja voi inhotus! Sen juurelta löytyi 20 kotiloa! Siis yhdestä pienestä paikasta. Yöks! Rupesin keräämään niitä ämpärin pohjalle ja lähdin hakemaan sitä aiemmin tallettamaani muiden joukkoon. Mutta sepä olikin katsonut viisaammaksi siirtyä muualle.
No, mitä jatkoin iiristen kimppuun. Se on laajempi alue, mutta sieltäkin löytyi melkein saman verran kotiloita. Yyööks! Ämpärissä olevat rupesivat jo pontevasti kiipeämään reunaa myöten vapauteen, joten tekstasin kiireesti avunpyynnön. Minulle kerrottiin, että ne pitää hukuttaa kiehuvaan veteen, siivilöidä muovipussiin ja laittaa roskiin. Ei saa viedä kompostiin, ettei kanta herkuttelemaan tulleiden myötä suorastaan räjähdä käsiin.
Siellä ovat. Kolmas yöks!
Niin, ne muut ötökät. Ne ovat kastematoja, muurahaisia ja kuoriaisia. Madot hautasin kiireesti takaisin maan sisään sitä muhentamaan. Muurahaiset ja kuoriaiset kipittivät kuka minnekin. Aion vielä uudelleen kiertää talon seinänvieret muurahaismyrkyn kanssa. Olkoot muualla, kunhan eivät sisälle tule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti