Sivut

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Ei hidasta - erilaista vain

Katsoin eilen uusintana lähetetyn suomalais-korealaisen dokumentin Etanan planeetta, joka kertoo kuurosokeasta miehestä (Young-Cha) ja hänen vaimostaan (Soon-Ho), jolla on selkärangan epämuodostuma. Young-Cha osaa puhua, mutta kuurosokeuden vuoksi vaimo puhuu tälle naputtamalla sormiaakkosia miehensä käteen.

Heidän elämänsä on hidasta ja hiljaista, kiehtovalla tavalla erilaista. Hauskoja ovat miehen kommentit ja elämykset erilaisisa tilanteissa. Uskallusta heiltä ei kyllä puutu, vaan kaikkea voi kokeilla, mäenlaskusta alkaen.

Matkustaessaan junalla he menevät monen tunnelin läpi. "Vuorilla on kai tyhjä olo, kun niissä on niin paljon reikiä", tuuma Young-Cha eräänkin tunnelin kuljettuaan.  Taivaalle katsellessaan hän pohtii sitä, että ihmisen näkö ja kuulo eivät ole asioita, jotka voi oikeasti menettää. Ne vaeltavat jossain päin avaruutta ja palaavat taas omistajan luo, kun on aika.

Kosketus mereen oli toisaalta ihastuttava, toisaalta kauhistuttava. Varovasti rantahiekkaa koskiessaan hän saa sormilleen aallon tuomaa vettä. Se melkein "polttaa" sormia, jotka pitää pian kuivata. En osaa edes kuvitella tunnetta, mikä hänelle tuosta kokemuksesta tuli. Sinuiksi sen kanssa kuitenkin tullessaan hän toteaa: "Vaikuttaa siltä kuin meri tanssisi."

Sadekuuron aikana Young-Cha ja Soon-Ho seisovat parvekkeella. Mies ojentaa käsiään ylöspäin tunnustellen sadetta. Nainen ohjaa hänen käsiään kohti parvekkeen kaiteelta tipahtavia pisaroita. "Seisova vesi tuntuu sileältä ja pehmeältä. Pudotessaan se puhkeaa toisenlaiseen olomuotoon." miettii Young-Cha.  Vaimonsa innostuu kertomaan, miltä maaseudulla tuoksuu sateen jälkeen. "Voisinpa säästää sen tuoksun sydämeen", hän huokaa.

Young-Cha rakastaa puita. He kulkevat puistossa ja mies herkistyy puita halatessaan. Hän tykkää niistä, toteaa vaimo.  Käpyjä pitää koetella ja haistella. Hän riehaantuu poikamaisesti heittämään niitä ja yksi osuu jonkun sivullisen leukaan. Tämä ihmettelee syytä heittoon, ja mies vain naureskelee.

Dokumentin lopussa mies ui vedessä. Ui ja nauttii.

"Suljen silmäni, jotta näkisin kaikkein arvokkaimmat asiat.
Suljen korvani hetkeksi, että kuulisin aidoimmat äänet.
Ja odotan hiljaisuudessa sanoakseni totuudellisimmat sanat."












Kuurosokean Yuong-Chan tarina on koskettanut ihmisiä. Hän kieltäytyy alistumasta eristäytyneisyyteen ja oppii rakastamaan maailmaa omalla tavallaan.

Elokuvassa on paljon rakkautta, vähän surumielisyyttä ja roima annos huumoria. Niitä kaikkia on myös Young-Chan ja Soon-Hon avioliitossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti