Toukokuussa lueskelin Roope Lipastin kirjaa Virtasen historiaa.
Lainatessani sen, luulin kirjan käsittelevän nimien, tässä tapauksessa lähinnä Virtasten, historiaa. Mutta kyseessä onkin historiankirja, jossa on hauskasti kaikkien asioiden tekijäksi laitettu Virtanen. Vuosisadat vaihtuvat, mutta Virtanen pysyy.
Kirjan alussa mainitaan alkueläin, jonka nimi jo sopivasti oli Virtanen. Sitten hypätään eteenpäin esihistorialliseen aikaan, jolloin ihmisiä ja eläimiä kuoli kovan talven vuoksi. "Ainoastaan Virtasen luolassa riitti syötävää."
Tämän jälkeen hypättiinkin jo melko ripeästi 1300-luvun Turkuun ja siitä eteenpäin aina toisen maailmansodan päättymiseen ja sotakorvauksiin asti. Kovin ponteva tämä Virtanen oli saadessaan niin paljon aikaiseksi. Mitähän lie Lipasti ajatellut päättäessään kirjan siihen, kun Virtanen menee naimisiin. Siihen loppuivat myös suuret teot ja historian kirjoittaminen. Älkää siis menkö naimisiin, jos haluatte saada jotain suurta aikaiseksi - vai?
"Koska Suomi oli sotinut itsensä ihan näännyksiin ja oli mutenkin köyhä ja kaikin puolin mitätön maa, vahvempi naapurimme päätti auttaa meitä mäessä. Neuvostoliitto määräsi Suomelle niin suuret sotakorvaukset, että sellaisten maksamiseen vaadittiin moderni, teollisuudeltaan vahva ja inhimilliseltä pääomaltaan terävä kansakunta.
Se oli kovin ystävällisesti ajateltu ja saikin aikaiseksi melkoista vipinää rajan tällä puolella.
Tästä kaikesta seurasi se, että Suomessa metsä- ja metalliteollisuus nousivat sellaiseen iskuun, ettei niille pärjännyt maailmassa enää kukaan.
Samaan aikaan he itse olivat hukkua byrokratiaan, eikä koko maassa juuri kukaan tehnyt mitään tuottavaa. Se taas vaurioitti pysyvästi Neuvostoliiton taloutta ja elinkeinorakennetta.
Hyvyydestä saa maksaa, niin se on."
Siinä se on. Vaikea asia hupaisasti kerrottuna. Mutta totta on, että Suomi joutui nopeaa tahtia sodan jälkeen nousemaan jaloilleen, perustamaan tehtaita ja valmistamaa uutta. Vaikka suomalaiset itse elivät puutteessa vielä pitkään, niin pohja tulevalle oli luotu. Suomi ja suomalaiset pärjäävät.
Näillä opeilla me selviämme tästäkin ajasta.
Kirjan alussa mainitaan alkueläin, jonka nimi jo sopivasti oli Virtanen. Sitten hypätään eteenpäin esihistorialliseen aikaan, jolloin ihmisiä ja eläimiä kuoli kovan talven vuoksi. "Ainoastaan Virtasen luolassa riitti syötävää."
Tämän jälkeen hypättiinkin jo melko ripeästi 1300-luvun Turkuun ja siitä eteenpäin aina toisen maailmansodan päättymiseen ja sotakorvauksiin asti. Kovin ponteva tämä Virtanen oli saadessaan niin paljon aikaiseksi. Mitähän lie Lipasti ajatellut päättäessään kirjan siihen, kun Virtanen menee naimisiin. Siihen loppuivat myös suuret teot ja historian kirjoittaminen. Älkää siis menkö naimisiin, jos haluatte saada jotain suurta aikaiseksi - vai?
"Koska Suomi oli sotinut itsensä ihan näännyksiin ja oli mutenkin köyhä ja kaikin puolin mitätön maa, vahvempi naapurimme päätti auttaa meitä mäessä. Neuvostoliitto määräsi Suomelle niin suuret sotakorvaukset, että sellaisten maksamiseen vaadittiin moderni, teollisuudeltaan vahva ja inhimilliseltä pääomaltaan terävä kansakunta.
Se oli kovin ystävällisesti ajateltu ja saikin aikaiseksi melkoista vipinää rajan tällä puolella.
Tästä kaikesta seurasi se, että Suomessa metsä- ja metalliteollisuus nousivat sellaiseen iskuun, ettei niille pärjännyt maailmassa enää kukaan.
Samaan aikaan he itse olivat hukkua byrokratiaan, eikä koko maassa juuri kukaan tehnyt mitään tuottavaa. Se taas vaurioitti pysyvästi Neuvostoliiton taloutta ja elinkeinorakennetta.
Hyvyydestä saa maksaa, niin se on."
Siinä se on. Vaikea asia hupaisasti kerrottuna. Mutta totta on, että Suomi joutui nopeaa tahtia sodan jälkeen nousemaan jaloilleen, perustamaan tehtaita ja valmistamaa uutta. Vaikka suomalaiset itse elivät puutteessa vielä pitkään, niin pohja tulevalle oli luotu. Suomi ja suomalaiset pärjäävät.
Näillä opeilla me selviämme tästäkin ajasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti