siihen aikaansa tuhlata ties,
silti hymyillen vanhan viulun toi
esiin huutokaupan mies.
'Kuinka paljon tarjotaan, ystävät,
kuka huudon aloittaa?
Viisi markkaa tarjotaan?
Kuusi markkaa! Seitsemän saa.'
Yksi, kaksi, vasara kohta jo lyö!
Myyty on! Myyty on jo kai? Ei!
Tuli perältä harmaatukkainen mies,
joka viulun poskelle vei.
Pyyhki pölystä vanhan viulun hän
ja viritti kielet sen
ja soitti sävelen puhtaimman,
kuin ois laulua enkelien.
Sävel taukosi vihdoin ja kauppias
sanoi äänin niin hiljaisin:
'Mitä tarjotaan vanhasta viulusta?'
Ja hän nosti sen joustakin.
'Kuusituhatta! Seitsemän! Kahdeksan!
Kuka yhdeksän tarjoaa?'
Kymmenen tuhatta vanhasta viulusta
huutokauppias lopulta saa.
Kansa hurrasi, muutamat itkivät,
joku kyseli viimeinkin;
'Mikä muutti sen arvon?'
Vastattiin: 'Käden kosketus mestarin!'
On epävireessä monikin mies,
monta syntien naarmuttamaa.
Ja elämän huutokaupassa
hänet halvalla huutaa saa.
Hernerokalla vain, viinilasilla myös
peli pelataan ihmisen.
Hänet myyty on, myyty on...
kauppias vielä epäröi hetkisen.
Nyt Mestari saapuu ja miettivät
pian typerät huutajatkin,
miten muuttaa voi ihmisen kokonaan
käden kosketus Mestarin!
Tämä runo löytyi vanhan Raamattuni välistä. Tekijää en tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti